7.-22.10.2012 Salaseurojen saloista

Moottoripyöräkuski ehtii ajaa kolme varttia viidakkoon johtavaa tietä ennen kuin paljastaa, miksi oli niin vaikea saada kuskia tälle noin tunnin matkalle. ”Bush Devil” kun parhaillaan kaappaa poikalapsia viidakon siimeksessä tapahtuvaan mieheyskoulutukseen. Tähän, miehille tarkoitetun Poro-salaseuran initiaatiokoulutukseen pääsee halutessaan tietyllä rahasummalla ja muilla hyödykkeillä (esimerkiksi kolapähkinöitä, riisiä jne…), mutta kaappausvaihtoehto tarjoaa köyhille mahdollisuuden saada lapsensa mukaan oppiin. Toisaalta, kaappauksen uhriksi voi myös joutua viaton ohikulkija – kuten ilmeisesti mopokuski tai tämän kyydittävä. 

Kun pojille on Poro-seuransa, niin tyttöjen vastaava kantaa nimeä Sande. Muitakin pienempiä salaseuroja on olemassa, mutta nämä kaksi ovat ehdottomasti suurimmat ja niitä käytetään usein eräänlaisina sateenvarjotermeinä. Sodat rikkoivat salaseurojen kuvioita, mutta pienessä mittakaavassa toimintaa on ollut käsittääkseni läpi sotaisten vuosien. 

Tyttöjen Sande-society päätettiin maaliskuussa lakkauttaa toistaiseksi. Tätä päätöstä ennen oli julkaistu hyvin kriittinen lehtijuttu erityisesti salaseuran harjoittamaa ympärileikkausta koskien. Tämä siis pääsääntöisesti tehdään sekä tytöille että pojille, ja joidenkin arvioiden mukaan maan naisista noin 2/3 on leikelty. Jotkut vuotavat prosessissa kuoliaiksi; joutuvat Bush Devilin uhreiksi. Molemmat seurat pyrkivät toimimaan äärimmäisen salaisuuden verhon takana ja jäsenillä ei ole lupa puhua opeistaan huhun mukaan kuolemantuomion uhalla. Tiedossa kuitenkin on, että kouluissa opetetaan ”mieheyteen” ja ”naiseuteen” monilla eri tasoilla, mutta perinteisesti samalla toisiaan täydentäen; miesten roolit ovat nämä ja naisten nämä – ja kaikkien tulee kunnioittaa vastakkaisen sukupuolen työtä. Eräänlaista ying ja yang -ajattelua siis.  

Lakkautuspäätöksen yhteydessä Sande-salaseura (ainakin paperilla) luovutti omia maaplänttejään Poro-seuran käyttöön. Siis naisten eräänlainen valtakeskittymä antoi tiluksensa miesten valtakeskittymälle. Hmm. Tyttöjen ympärileikkaus on äärimmäisen tuomittava ja monella tapaa kammottava asia, mutta silti epäilen että tässä voidaan helposti mennä ojasta allikkoon. Ehkä liikkeelle olisi voitu lähteä siitä, että luovuttaisiin ympärileikkauksesta ja muu toiminta saisi jatkua? Ja miksei kukaan puhu poikien ympärileikkauksen vaaroista ja haitoista? Miksi toisen sukupuolen kroppaan kajoamisen katsotaan olevan ihan luonnollista ja hyväksyttävää? Ylipäätään olen taipuvainen ajattelemaan, että kaikista vaikeinta on muuttaa ihmisten ajatusmaailmoja. Silloin, kun tällaiset muutokset ovat esimerkiksi ihmisoikeuksien takia tarpeellisia, muutostyössä ei ainakaan onnistuta, jos kertaheitolla todetaan että vuosisataiset traditionne ovat väärin ja piste. Lopettakaa ne nyt heti. Ennemminkin tällaisella saadaan aikaan vain lisää uhmaa ja itse asiassa päädytään sulkemaan ihmisten mielet niiden avaamisen sijaan.

Ylipäätään puskakouluja on ihan liian helppo pitää pelkästään sukupuoliroolien ylläpitäjien käsikassaroina ja eräänlaisen ”primitiivisen” tiedon tyyssijoina länsimaalaisesta perspektiivistämme. Täytyisi myös yrittää samalla nähdä laajempi kuva; salaseurojen keskinäisen kunnioituksen takia naisilla on itse asiassa ollut merkittävää painoarvoa tietyissä yhteisöjen päätöksissä traditionaalisessa liberialaisessa yhteiskunnassa. En siis sano, että miehet ja naiset ovat olleet / ovat nyt tasa-arvoisia, mutta kuitenkin jonkinlaista kunnioitusta oli olemassa. Mitä tapahtuu nyt, kun miesten herrakerho saa muitta mutkitta jatkaa toimintaansa ja naisten vastaava laitetaan säppiin? Ainakin se lienee varma, että Sande-ryhmästä tulee alun julkisen vastarinnan jälkeen yhä salamyhkäisempi – vuosisatoja vanha toiminta ei todellakaan tule loppumaan sormia näpsäyttämällä.

Yleinen käsitys Liberiassa on, ettei yksikään poliitikko voi päästä merkittäviin valtakammareihin ilman salaseuran /salaseurojen jäsenyyttä. Nämä ovat yksinkertaisesti liian voimakkaita. Esimerkiksi presidentti Ellen on ollut todella hiljaa salaseuroihin liittyvistä seikoista; hänelläkin lienee Sande-seuran jäsenyys jonkinlaisen pikainitiaation kautta.

On myös jännittävää, kuinka kristinusko on sotkenut tätä pakkaa. Eräs hyvin fiksu tuttavani esimerkiksi totesi: ”Ennen uskoin kyllä JuJu:un [noituuteen] ja näin esimerkiksi sodan aikana luotien kimpoavan pois taistelijasta noin vain JuJu:n takia. Mutta nyt, kun olen kristitty, en enää voi uskoa JuJu:un.” No, minä tietenkin siihen sitten yritin, että sinun pitää valita – usko tai älä usko noituuteen. Että ei voi sanoa että silloin uskoin ja silloin tapahtui näin, mutta enää en usko (mutta silti menneisyyden tapahtumat uskon). Hän sanoi luottamuksellisesti, että ei se vain ole niin yksinkertaista. Niin. Ei kyllä varmasti olekaan. Luonnonuskot ja kirjauskot sekoittuvat ja täydentävät toisiaan täällä. 

Kirjauskonnoilla tuntuu haastatteluideni kontekstissa olevan myös mielenkiintoinen sukupuoliroolivaikutus. Kun haastateltavat lähes poikkeuksetta sanovat, että ”mitä tahansa mies voi tehdä, niin nainen voi tehdä myös” ja että he tavoittelevat itsenäisyyttä niin mielensä kuin palkkansakin puolesta, niin tällä asenteella on kuitenkin rajansa. Kun kysyn huushollauksen marssijärjestyksestä, vastaus onkin ”mies on, tietenkin, perheen pää!”…. ”Miksi?”…  ”Koska Raamattu sanoo niin.” Niin. Rajoja on siis rikottu, mutta uusia rajoja tulee samalla vastaan.

Taikauskosta vielä yksi miete. Olen toistuvasti ihmetellyt, miksi perheidenkin sisällä minua käsketään kokoajan ja jatkuvasti lukitsemaan huoneeni ovi päivin ja öin. Perheen kesken! Kun kysyn tästä, ensimmäinen vastaus on että voi tulla varkaushoukutuksia. Muitakin houkutuksia perheissä tietysti voi olla. Mutta jotkut ovat pitkän kaivelemisen jälkeen todenneet, että kyllä, perheenjäsen voi totta tosiaan harjoittaa JuJu:a toista perheenjäsentä vastaan jos tämä esimerkiksi menestyy liian hyvin. Ja tällaisia argumentteja olen saanut kristityissä perheissä, jotka sanoutuvat irti – noin periaatteessa – JuJu:n voimista. Hämmentävää. Hyvin hämmentävää.

Mutta nyt nukkumaan. Sirkkakuoro kutsuu jo, joku soittaa iänikuista Azonto-biisiä nurkan takana ja minua väsyttää aivan äärimmäisen paljon neljän tunnin automatkojen ja parin tunnin motskarilla huristamisen jälkeen. Näistä matkoista yli kolme tuntia olin vielä likomärkänä, brrrr. Täytyy kuitenkin varmaan vielä tuplatarkastaa, että ulko-ovi on lukossa ennen nukkumaanmenoa...

Salaperäistä viikkoa!

Leena

Sande-salaseuran omistuksessa oleva talo. Muilta kuin jäseniltä on sisäänpääsy tiukasti kielletty.