28.3. – 10.4. Ilosta, onnesta, naurusta

Tämä valokuvainsertti on omistettu pienille onnen hipuille entisten tyttötaistelijoiden elämässä. Hetkille, jotka antavat voimaa jaksaa moni tavoin haastavan arjen keskellä. Malleina useimmissa kuvissa toimivat tutkimusassarini Glorious ja hänen ”siskonsa”; siis niin rakkaat ja tärkeät ystävät, jotka ovat kuin siskoja Glorioukselle.

Lähdetään liikeelle kuitenkin tästä:

 

Kuva on erään ex-tyttötaistelijan ottama teemalla "nykyiset elinolosuhteeni". Nainen kertoi,että slummialueilla asuvat entiset taistelijat - sekä miehet että naiset - kerääntyvät lähes joka ilta turruttamaan päänsä ja traumansa erilaisilla huumekoktaileilla. Muitakin vaihtoehtoja on. Mutta kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että muut vaihtoehdot vaativat äärimmäisen vahvaa mieltä ja tahdonvoimaa. Ja kipeästi kaivattavia reintegraatio-ohjelmia, joissa olisi kolmen komponentin kokonaisuus; koulutus johonkin työmarkkinoilla tarvittavaan ammattiin, huumevierotus ja terapia. Jos yksikin elementti näistä puuttuu, niin hyvin todennäköisesti mennään metsään. Mutta aloitetaan tästä siksi, että vaihtoehtojakin on. Jos on vahva mieli.

Tässä niistä muutama esimerkki.

Bileet! Mutta ilman huumeita. Glorious tanssahtelee tässä veljensä kanssa. Oli kerrassaan hieno ilta Kakatan kaupungissa.

 

Luppoajan käyttö hiuksiin ja ylipäätään kauneuteen ja samalla ystävyyssuhteiden hoito. Suurimpia huolia pahassa huumekoukussa olevilla entisillä tyttötaistelijoilla on usein heidän omien sanojensa mukaan "kuiva vartalo". He ovat poikkeuksetta langanlaihoja. "I can feel sad. I want to get my body back" on todella yleinen lause, kun puhumme naisten ottamista omakuvista.

Ludu-peliä pelaamassa iltapäivän kuumina tunteina, kun sisällä olo on sietämätöntä.

Tai urheilu. Naisia tosin harvoin näkee täällä treenaamassa.

 

Uudet taidot, tietokoneet, sosiaalinen media. Internetiä voi käyttää Monroviassa esimerkiksi nettikahviloissa, mutta tietoteknisissä taidoissa on vielä valtavasti parannettavaa. Isot propsit tämän saran todella tärkeästä työstä iLab-järjestölle, jonka suureksi faniksi olen tullut. Tällaista lisää!

  

Hyvä ruoka, parempi mieli. Raaka-aineet ovat tosin niin kalliita, että useat haastateltavistani kokkaavat kunnolla ainoastaan viikonloppuisin. Muina päivinä ostetaan katumyyjiltä halpaa naposteltavaa.

Toivo lasten paremmasta tulevaisuudesta ja erityisesti koulutuksesta. "I want my child to learn book!" todetaan haastatteluissa äärimmäisen usein. Kuvan on ottanut eräs entinen naistaistelija.

 

Uskonto. En ole vielä tavannut liberialaista, joka ei olisi jollain tapaa uskonnollinen. Suurin uskonto on kristinusko, mutta tähän sekoittuu todella usein eritasoinen animismi. Esimerkiksi moni ajattelee niin, että tiettyjen sairauksien hoitoon ei ole muuta keinoa kuin ns. puskatohtorin hoiva. Herätysliikkeet ovat myös yleisiä. Lisäksi maassa on noin 10% muslimivähemmistö sekä muita pieniä uskontoja.

 Toivo paremmasta Liberiasta seuraavalle sukupolvelle.

 

Mukavaa loppuviikkoa!

t. Leena